Toisin kuin nykyiset diginatiivit, minäkin leikin pienenä käpylehmillä. Siksi ymmärrän

vanhempaa polvea, jolle digitaalinen tsunami on hyökynyt tavallisen elämän päälle.

Monilta tuotekehittäjiltä ja ­valmistajilta on unohtunut melko suuri potentiaalinen

kuluttajaryhmä: kypsät aikuiset, harmaat ja rammat pantterit. Tuotteita valuu liukuhihnalta

taaperoille. varhaisnuorille, nuoraikuisille ja aikuisille. Kaupaksihan ne käyvät niin kauan

kun mamma maksaa masiinat. Pian tabletti 2-­vuotiaan käsissä on tutumpi näky kuin tutti

suussa taikka orava puussa. Diginatiivi oppii tabletin salat ennen sisäsiistiksi tuloaan.

Samaan aikaan aikuinen aikuinen ja kypsä aikuinen kamppailevat ikänäön ja laitteiden

pienenemisen ristiaallokossa.

Ennen pitkää kaikki välttämättömät peruspalvelut ovat siirtyneet verkkoon tai muuten

sähköiseen muotoon. Digivimpaimia on markkinoilla joka makuun. Kuka niistä kaikista ottaa selvän?  

Aikuisilla aikuisilla on rahaa, mutta miten saadaan heistä aktiivisia digikuluttajia? Minä tiedän kyllä miten:

yhdessä tutkimalla, vertailemalla ja toisten kokemuksia kuulostelemalla saadaan

tuntumaa uusiin digivempaimiin. Tutustuminen laitteisiin ennen ostopäätöksen tekoa

vaatii varttuneemmalta väeltä aikaa ja ajattelua. Kovalla työllä ansaittuja rahoja ei tuhlata

hetken huumassa vaan tarkkaan harkiten.

Olen vetänyt ja vedän yhä tietokonekursseja, joiden satona aina muutama muori saadaan

lankeamaan tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. Minulla on digituotteiden suhteen

aina nälkä ja koko ajan tiedonjano. Tälläkin hetkellä aktiivikäytössäni on 

näppäimellistä kännykkää, hiplattavaa versiota, tabletti ja läppäri. Ihan vaan vertailun vuoksi.

Mutta muistetaanhan kaikki silti vielä leikkiä niillä käpylehmillä ja kosketella kanssaihmisiä kaiken

teknohuuman keskellä.