Tänä iltana Korkeasaaressa vietetään Kissojen yötä. Sinne haluaisin mennä, mutta taitaa väliin jäädä se. Kiitos Helsingin Kaupungin Kuljetuspalvelun palvelemattomuuden. En yksinkertaisesti voi luottaa siihen, että pääsisin takaisin kotiin silloin kun pitäisi. Syysillat ovat jo pimeitä ja kylmiä. Mustikkamaalta voi olla hankala löytää yöllä liftauskyytiäkään, johon J-J joutui turvautumaan äskettäin.

Tähän kaupunki tietysti on koko ajan pyrkinytkin: rajoittamaan ja vähentämään vammaisten itsenäisiä mahdollisuuksia liikkua ja osallistua yhteiskunnan elämään.

Saan kotihoidon kautta tilatun siivouksen kerran viikossa. Tai siis minun pitäisi saada kotisiivous kerran viikossa. Käytännössä Servi-Solelle tulee usein esteitä eikä etukäteen sovittuja aikoja pidetäkään. Sitten etsitään seuraavaa mahdollista yhteistä vapaata aikaa siivoustreffeille. Hankalaa. Minä olen niin vaikea ihminen, että olen osaeläkkeellä ja osa-aikatöissä. Kolme arkipäivää viikossa jää heti pois laskuista. Kaksi eläkepäivääni  viikossa olen ohjelmoinut tarkkaan fysioterapian, apuvälinehuoltojen, lääkärikäyntien, järjestötoiminnan, ostostenteon ja sen sellaisten asiallisten hommien hoitamista varten. No, yhteisen ajan löytäminen on siis vaikeata. Onneksi Helsingin kaupungin kotipalvelujen ohjaaja on neuvonut Servi-Solen asiakaspalveluhenkilöä seuraavasti:
"Jos joku kerran on niin kipeä, ettei jaksa siivota itse, niin sitten on myös niin kipeä, ettei jaksa lähteä minnekään kotoaan ja on aina valmiina odottamassa milloin siivouspartio ehtii tulla paikalle."

Onkohan tämä kyseinen henkilö itse kokeillut imuroimista ja luutuamista pyörätuolista käsin?