Isseltä tuli 19.12.06 tekstiviesti: "Antti on tänä aamuna päässyt pois. Kivut ovat ohi nyt häneltä."
Ensin en ymmärtänyt. Luulin Antin päässeen pois sairaalasta. Sitten tieto jysähti perille. Antti taistelija, on jatkanut matkaa eteenpäin. Antin seikkailu jatkuu jossain muualla.

Antin kuolema on kipeä asia. Täysin sekopäisesti tunnen yhtaikaa surua, raivoa, syyllisyyttä, huojennusta! Olen surullinen Antin poismenosta, koska en voi tässä elämässä enää hassutella ja höpötellä koskaan Antin kanssa. Olen vihainen julkisille terveydenhuoltopalveluille, jotka eivät ajoissa havainneet syöpää, vaikka mies kävi kahden vuoden ajan kertomassa lääkäreille kivuistaan, oireistaan ja väsymyksestään. Tunnen syyllisyyttä, etten minäkään ymmärtänyt asian oikeaa laitaa. Olen huojentunut siitä, että Antin kivut ovat nyt ohi ja hän sai rauhan.

Hyvät menevät pois nuorina. Juice edellä, sir Antti perässä.