Olen sitä mieltä, että meitä vammaisia on kiusattu riittävästi. Milloin ryhdymme taistelemaan oikeuksiemme puolesta? Olisi jo korkea aika tarttua asioihin asenteella. Olemme olleet liian kauan "kilttejä" ja helppoja vammaisia.

Ilkka

Viel' elää Ilkan työt, kenties 
Kauanki, kansan suussa. 
Hän eli niinkuin Suomen mies 
Ja kuoli - hirsipuussa. 
 
Ol' Ilkka talonpoika vaan, 
Siis suur' ei suvultansa; 
Mut jaloin poika Suomenmaan 
Hän oli aikanansa. 
 
Hänt' ajan hurjan myrskyihin 
Vei oikku onnetarren. 
Hän sopi niihin kumminkin (1887 kuitenkin...) 
Kuin tehty niitä varten. 
 
Se aik' ol' ajoist ankarin 
Ja itkun aika varmaan 
Kun käsissä Klaus Flemingin 
Ol' ohjat maamme armaan 
 
Kyll' itki moni huokaillen, 
Ett' oikeus on pilkka; 
Mut itkiessä toisien, 
Niin itkenyt ei Ilkka. 
 
Vaan koska kansa valittaa, 
Hän neuvon sille antaa: 
"Niin kauan huolta nähdä saa, 
Kun tahtoo sitä kantaa." 
 
"Ken vaivojansa vaikertaa,  
On vaivojensa vanki. 
Ei oikeutta maassa saa 
Ken itse sit' ei hanki." 
 
"Siis vapauteen taistellen, 
Ken miehen mieltä kantaa. 
Tie suorin kulkee onnehen 
Lähellä kuolon rantaa." 
 
Ja vasamata nopsempaan, 
Jonk' ilmaan viskas jousi, 
Nää sanat lensi halki maan, 
Ja Suomen kansa nousi. 
 
Nyt liekki sodan verisen 
Levisi pitkin maata: 
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen 
Unohtaa koskaan saata. 
 
Jo kohtas kosto sortajat  
Kädellä ankaralla, 
Siksi kunnes juonet kavalat 
Löi Ilkka Nokialla. 
 
Tuo teot suuret kunniaa; 
Tok' viedä voivat muuhun, 
Ja Ilkan tietä suorimpaa 
Ne veivät hirsipuuhun. 
 
Vaan varmaan Ilkan neuvo tää 
Viel' elää kansan suussa: 
Kauniimpi orjan elämää 
On kuolo hirsipuussa. 
 
Kaarlo Kramsu 
1878