Matka töistä kotiin eilen iltapäivällä oli MYK:n ansiosta kaksi tuntia ja viisi minuuttia (2t 5min) myöhässä siinä vaiheessa, kun ystäväni tuli hakemaan minut omalla autollaan pois töistä. Virastoni ovet menevät lukkoon ja hälytykset päälle perjantaisin klo 16.15, joten olisin muuten jäänyt lukkojen taakse koko viikonlopuksi. Siinä vaiheessa (klo 16.15) kun ystäväni auto kaarsi pois Malmilta, ei taksiani vieläkään näkynyt.

Aloitin kotimatkani valmistelun klo14, jolloin tilasin taksikyydin, se luvattiin saapuvaksi klo 14.10. Useista puhelintiedusteluista huolimatta kyytiä ei vaan saatu. Ei sadetta, ei lunta, ei valtiovieraita, ei ruuhkia, ei kolareita, ei jäätä. En ymmärrä, Helsingin kokoisessa kaupungissa ei muka ollut yhden yhtäkään vapaata taksia. Aika yllättävää, vai mitä? Tämä olikin uusi MYK:in myöhästymisennätys, edellinen ennätys oli vain vaivaiset tunti neljäkymmentä minuuttia.

Puolivälissä kotimatkaa MYK:stä soitettiin, että puolisen tuntia vielä menisi ja sitten auto tulisi. Hmmm. Olisiko pitänyt vielä jäädä odottamaan?

Positiivista tässä oli se, että olin sisätiloissa. Toisin oli kun Jenni Juulia odotti MYK-kyytiä Ikean pihalla sulkemisajan jälkeen. Pakkasta 20 astetta, kännykän akku tyhjentyneenä, 65 minuuttia, seisten.

Toisin oli myös silloin, kun ystäväni Antti odotti MYK-kyytiä viime keväällä. Antin jalat väsyivät ja pettivät alta. Antti vietti MYK-odotusajan puolitoista tuntia maassa makaen, koska ei päässyt omin voimin nousemaan ylös. Antin onneksi pakkasta oli vain vähän, aurinko paistoi eikä satanut.

Joten eihän minulla mitään todellista hätää ollut, mitä nyt vähän heitteillejätetty olo.