Toisin kuin nykyiset diginatiivit, minäkin leikin pienenä käpylehmillä. Siksi ymmärrän

vanhempaa polvea, jolle digitaalinen tsunami on hyökynyt tavallisen elämän päälle.

Monilta tuotekehittäjiltä ja ­valmistajilta on unohtunut melko suuri potentiaalinen

kuluttajaryhmä: kypsät aikuiset, harmaat ja rammat pantterit. Tuotteita valuu liukuhihnalta

taaperoille. varhaisnuorille, nuoraikuisille ja aikuisille. Kaupaksihan ne käyvät niin kauan

kun mamma maksaa masiinat. Pian tabletti 2-­vuotiaan käsissä on tutumpi näky kuin tutti

suussa taikka orava puussa. Diginatiivi oppii tabletin salat ennen sisäsiistiksi tuloaan.

Samaan aikaan aikuinen aikuinen ja kypsä aikuinen kamppailevat ikänäön ja laitteiden

pienenemisen ristiaallokossa.

Ennen pitkää kaikki välttämättömät peruspalvelut ovat siirtyneet verkkoon tai muuten

sähköiseen muotoon. Digivimpaimia on markkinoilla joka makuun. Kuka niistä kaikista ottaa selvän?  

Aikuisilla aikuisilla on rahaa, mutta miten saadaan heistä aktiivisia digikuluttajia? Minä tiedän kyllä miten:

yhdessä tutkimalla, vertailemalla ja toisten kokemuksia kuulostelemalla saadaan

tuntumaa uusiin digivempaimiin. Tutustuminen laitteisiin ennen ostopäätöksen tekoa

vaatii varttuneemmalta väeltä aikaa ja ajattelua. Kovalla työllä ansaittuja rahoja ei tuhlata

hetken huumassa vaan tarkkaan harkiten.

Olen vetänyt ja vedän yhä tietokonekursseja, joiden satona aina muutama muori saadaan

lankeamaan tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. Minulla on digituotteiden suhteen

aina nälkä ja koko ajan tiedonjano. Tälläkin hetkellä aktiivikäytössäni on 

näppäimellistä kännykkää, hiplattavaa versiota, tabletti ja läppäri. Ihan vaan vertailun vuoksi.

Mutta muistetaanhan kaikki silti vielä leikkiä niillä käpylehmillä ja kosketella kanssaihmisiä kaiken

teknohuuman keskellä.

Ratkaisuksi suosittelen oheisten virallisten ohjeiden ottamista paperikopiona mukaan  tuleville jännittäville invataksimatkoille. 

Tieliikennelain 88 c §:n mukaan invataksin kuljettajan on huolehdittava siitä, että kuljetettavat matkustavat asianmukaisia turvalaitteita käyttäen ja että pyörätuolit on asianmukaisesti kiinnitetty ajoneuvoon matkan ajaksi. Kaikissa invatakseissa on tyyppihyväksyntävaatimusten perusteella oltava myös (riittävät) turvalaitteet pyörätuolien ja matkustajien kiinnittämiseen.

Pyörätuolin kiinnitysjärjestelmän vaatimukset määritellään standardissa SFS 5912. Lisätietoja saa Suomen Standardisoimisliitosta, PL 116 (Maistraatinportti 2), 00241 Helsinki, puh. (09) 149 9331, www.sfs.fi.

EU - direktiivi 2001/85/EY sisältää vastaavanlaiset vaatimukset kiinnitykseen linja-autoissa.

 http://www.sfs.fi/ajankohtaista/tiedotteet/20060626124748.html

Pyörätuolin kiinnittämiselle ajoneuvoon vaatimukset
Vammaisten turvallisuus liikenteessä paranee merkittävästi Suomen Standardisoimisliiton vahvistaman uuden standardin SFS 5912 myötä. Siinä on vaatimukset pyörätuolia käyttävän matkustajan kiinnittämisestä ajoneuvoon.
Standardin mukaan pyörätuoli tulee kiinnittää tuolin rungosta ajoneuvoon. Jos pyörätuoli kiinnitetään ajoneuvoon hihnoilla, on kiinnityshihnoja oltava neljä – kaksi eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Pyörätuoli ei saa normaaleissa ajo-olosuhteissa liikkua eteen- tai taaksepäin eikä siirtyä paikaltaan. Yhden henkilön tulee voida hätätilanteessa vapauttaa pyörätuoli kiinnityksistä 60 sekunnissa. Lisäksi kiinnitysjärjestelmää tulee voida käyttää ilman työkaluja.
Pyörätuolille tarkoitetun oviaukon on oltava vähintään 1,45 metrin korkuinen ja vähintään 0,9 metrin levyinen. Itse pyörätuolipaikan on oltava vähintään 0,7 metriä leveä ja vähintään 110 senttiä pitkä. Lattian pinnan tulee olla tasainen, ja kallistuma voi olla korkeintaan yhden prosentin.
Pyörätuolissa istuva matkustaja kiinnitetään pyörätuoliin ensisijaisesti kolmipisteturvavyöllä. Pyörätuolin kiinnitysjärjestelmän ja matkustajan turvavöiden on oltava erillisiä, mutta niiden kiinnityspisteet ajoneuvossa voivat olla yhteisiä.
Pyörätuolin huolimattomasta kiinnittämisestä ajoneuvoon on tänä vuonna maassamme aiheutunut jo kaksi kuolemantapausta. Viimeksi Vantaalla kesäkuun puolivälissä mies loukkasi päänsä ja kuoli, kun vaillinaisesti inva-autoon kiinnitetty pyörätuoli kaatui ajon aikana taaksepäin.
Standardia on tarkoitus käyttää vaatimuksena sopimuksissa, jotka koskevat kuntien tilaamia henkilökuljetuksia, kuten palveluliikennettä sekä sopimuksissa, jotka koskevat Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain mukaisia kuljetuksia sekä sairaanhoitopiirien henkilökuljetuksia. Standardi on myös tarkoitus saattaa invataksien turvallisuutta koskevaksi pakolliseksi vaatimukseksi.
Standardia laatineen työryhmän puheenjohtajana oli neuvotteleva virkamies Irja Vesanen-Nikitin, liikenne- ja viestintäministeriöstä. Siinä olivat edustettuna myös Yleinen Teollisuusliitto YTL, Respecta Oy, Suomen palvelutaksit ry, Kynnys ry, Suomen Taksiliitto ry, Rego Autodesign Oy, Jonasson Oy, VR Oy Henkilöliikenne, Ajoneuvohallintakeskus ja Linja-autoliitto.
Standardi koskee henkilö-, paketti- ja kuorma-autoja. EU:n direktiivi 2001/85/EY sisältää vastaavankaltaiset vaatimukset pyörätuolin ja siinä istuvan matkustajan kiinnittämiseksi linja-autoon.
Standardin laadinnasta on vastannut Yleinen Teollisuusliitto YTL. Sitä myy Suomen Standardisoimisliitto SFS, puh. (09) 149 9331 (vaihde).

Lähiaikoina minä ja muutkin vaikeavammaiset olemme saaneet kelalta toistuvasti kielteisiä kuntoutuspäätöksiä.

Kelan hiljainen kuntoutustoiminnan suunnanvaihto näkyy selvästi kelan tilastoissa. Myös useat kuntoutuslaitokset ovat joutuneet vähentämään henkilökuntaa lääkinnällisten kuntoutusten vähentyessä.

Mielestäni nyt olisi aika käydä julkinen keskustelu siitä, mitä kelalta todella tahdotaan. Vaikeavammaisten kuntouttamatta jättäminen johtaa kunnon romahtamisen myötä terveyskeskuksen vuodeosastolle. Tahdommeko rampauttaa itsenäisesti asuvista vaikeavammaisista kunnan hoidokkeja?

VR jo antaakin rahallisia korvauksia, kun joukkoliikenne myöhästelee.

Myös HKL suunnittelee myöhästyneiden kyytien rahallista korvaamista.

Milloin joku alkaisi suunnitella rahallisia korvauksia vammaiskyytien myöhästelystä kyytijärjestelyjen todellisille kärsijöille? Vammaisille itselleen?

Olen ehtinyt aiemmilla laivaristeilyillä tottua siihen, että invahytit ovat yleensä hitusen tilavampia kuin tavishytit. Näin ei kuitenkaan ole asian laita ainakaan uudella viikkarilla XPRS. Muuten laivaa voi kuvata sanalla "ihan kiva". Parasta laivassa noin yleisesti ajateltuna oli se, ettei siellä ole poltettu tupakkaa yleisissä tiloissa. Risteilylaivojen yleinen tunkkaisuus ei siis ollut ongelmana.

Naistenpäivänä kävimme tyttöjen kesken katsomassa Ateneumin Kalevala-näyttelyn. Näyttely oli todella hyvä, suosittelen lämpimästi. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt ja ilahtunut Ateneumin esteettömyydestä. Talollahan on jo ikääkin, mutta näppärillä ja hienovaraisilla keinoilla se oli muutettu pyörätuolin käyttäjälle ystävälliseksi paikaksi. Kyllä kannatti käydä! Olihan se jo korkea aikakin, täytyy häpeäkseni tunnustaa etten ollut käynyt siellä ennen vaikka olen asunut helsingissä kohta 20 vuotta. Espoon EMMAssa olen käynyt useamman kerran ja sitä voin myös suositella lämpimästi meille kaikille rämpylöille. Siellä voi jopa lainata pyörätuolia taidekierroksensa ajaksi. Näistä taidemuseoista uusin Kiasma loistaa huonona esimerkkinä, siellä on joitakin osastoja ja kohteita joita ei pääse lähellekään pyörätuolilla. Että semmoinen hyödytön ja ruma viljasiilo meillä seisoo keskellä pääkaupunkia. Hyh hyh.

Kuljetuspalvelu on yllättäen TJP:n erottamisen jälkeen toiminut kohtalaisen hyvin. Oppisivatpa vielä senkin, ettei käveleville asiakkaille pidä laittaa invatakseja vaan henkilöautotakseja. Silloin invatakseja voisi riittää niitä oikeasti tarvitseville....